Ostakaa makkaraa!

Yksi aineettomaan kulttuuriperintöön liittyvä tärkeä pohdinnan aihe on se, suljetaanko joku tai joitakuita ulos jonkun perinteen piiristä esimerkiksi sosiaalisen tai etnisen taustan tai sukupuolen perusteella, tarkoituksella tai ilman että kukaan sitä tahtoisi. Monessa tapauksessa osallisuus ja osattomuus ratkeaa lapsena. Kaustislaisen soittokulttuurin elinvoiman salaisuutena on kautta vuosikymmenten ollut aina uusien lasten ja nuorten saaminen tarttumaan viuluun, harmoniin, bassoon tai johonkin muuhun soittimeen. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa. Kaustisen Näppärit ry:n syksyllä 2018 käynnistämään aloittelevien aikuisten viuluryhmään tuli lähes 20 osallistujaa, yhtenä heistä Sanna Uusivirta:

Syyskuun alussa minulle tuli mainos: Näppärit järjestää viuluryhmän aloitteleville aikuissoittajille.

Soittamisen taito on aina kiehtonut minua, mutta aiemmin minulla ei ole ollut mahdollisuutta opettelemiseen. Pitkään kuvittelin, että koska en ole lapsena ollut soittotunneilla, se ovi olisi minulta kokonaan suljettu. Nyt tuota mahdollisuutta tarjottiin kuin suoraan minulle räätälöitynä: ryhmä, jossa ei tarvitse osata etukäteen mitään ja voi silti mennä mukaan. Mietin asiaa varmaan kokonaista kaksi minuuttia, ennen kuin lähetin viestin, että minua kiinnostaisi kovasti oppia soittamaan, mikäli löytyy vuokrattava viulu, kun omaa ei ole.

Viulu löytyi, ja ensimmäiselle soittotunnille menin sekä suuresti innostuneena että jännittyneenä. Suotta jännitin, Annin johdolla aloitimme ihan niin alkeista kuin kuuluikin alkaa. Siitä, kuinka jousta pidellään kädessä (vaatii vielä harjoitusta), kuinka viulu asettuu kohdalleen (vaatii vielä harjoitusta), kuinka sormet asettuvat kielille (vaatii vielä harjoitusta) tai kuinka siitä viulusta saadaan ääni. Puhumattakaa siitä, kuinka olla rentona. Innostavaa ja mielenkiintoista!

Syksy sujahtikin kuin siivillä – ja se ilo siitä, kun viulusta lähti ensimmäisen kerran jotakuinkin tolkullinen ääni tai päästiin soittamaan kaikkien soittoharjoitusten äitiä: Ostakaa makkaraa. Syksyn viimeisellä kerralla päästiin yhteissoiton makuun, kun soitimme yhdessä lasten näppäriryhmän kanssa. Sehän kuulosti jo musiikilta!

Sanna Uusivirta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s