Hakemus matkaan, mitä sitten?

Kaustislaisen viulunsoiton Unesco-hakemus lähti 25.3. opetus- ja kulttuuriministeriöstä Unescon päämajaan Pariisiin protokollien mukaan sekä postitse että sähköisesti (ministeriön tiedote / Museoviraston tiedote).

Hakemuksen liitteenä oleva kaustislaisen viulunsoiton esittelyvideo löytyy nyt Kansanmusiikki-instituutin Youtube-kanavalta. Aikanaan koko hakemus liitemateriaaleineen tulee julkiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön verkkotietokantaan.

Päätöstä odotellaan loppuvuodesta 2021 – yli puolentoista vuoden päästä. Mikä siinä sitten niin kauan kestää?

Hitaantuntuinen aikataulu johtuu siitä, että hakemukset ovat laajoja, niitä käsitellään rajallisin voimin ja niiden käsittely on tarkkaa.

Kaustisen hakemuksessa liitteineen tekstiä on noin 40 sivua, mutta varsinkin monen valtion yhteisissä, laajoja kulttuuri-ilmiöitä koskevissa hakemuksissa ja niiden liitteissä sivuja voi olla satojakin. Vuosittain otetaan käsittelyyn 50 hakemusta.

Loppuvuoden aikana Unescon aineettoman kulttuuriperinnön komitean sihteeristö tarkistaa hakemukset ”teknisesti”. Sihteeristönä toimii Unescon pieni elävän perinnön yksikkö, jonka tehtävistä hakemusrumba on vain yksi. Sen jälkeen, ensi vuoden loppukesään mennessä, 12-henkinen arviointiryhmä tutkii hakemukset ja laatii niistä varsin perinpohjaiset lausunnot. Ryhmän jäsenet eivät ole Unescon virkamiehiä, vaan kulttuuriperinnön asiantuntijoita ja kulttuuriperintöjärjestöjen edustajia 12 eri maasta ympäri maailman. Hakemuksia he eivät suinkaan arvioi päätyökseen, vaan muun työnsä ohella.

Sekä sihteeristö että arviointiryhmä voivat kysyä valtioilta täydennyksiä hakemuksiin, ja täydennyspyyntöihin vastaamisiinkin täytyy olla riittävästi aikaa, huomioiden kaikenlaiset kansainvälisen diplomatian ja valtioiden sisäiset koukerot ja virkaportaiden koluamiset.

Arviointiryhmän lausunnot – jotka myös tulevat julkisiksi – toimitetaan Unescon aineettoman kulttuuriperinnön hallitustenväliselle komitealle, jossa on kerrallaan edustettuna 24 maata. Lausuntojen pohjalta komitea sitten päättää valinnoista vuosittaisessa monipäiväisessä kokouksessaan marras-joulukuussa.

Yksi merkittävä piirre Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksessa on, että sillä pyritään korjaamaan kulttuuriperintöön liittyvien arvostusten aiempaa Eurooppa-keskeisyyttä ja kohtelemaan maailman eri kulttuureja tasapuolisesti. Sen korostamiseksi myös komitean kokous kiertää maailmaa. Suomalaisen saunomiskulttuurin hakemuksesta päätetään vuoden 2020 kokouksessa Jamaikan Kingstonissa. Siellä päätetään myös siitä, missä päin maailmaa vuonna 2021 päätetään Kaustisen hakemuksesta.

Kaustisella ei suinkaan jäädä kiikkutuoliin odottelemaan, vaan ryhdytään laatimaan kaustislaisen perinteen suojeluohjelmaa ja suunnittelemaan, miten mahdollinen luetteloon nostaminen saataisiin mahdollisimman hyvin kanavoitua niin kaustislaisen musisoinnin kuin kaiken muunkin elävän perinnön tueksi ja turvaksi.

Lauri Oino, tuottaja, Kansanmusiikki-instituutti

 

Kymmenen kuvaa

Unesco-hakemuksen viime metreillä on tultu prosessin toistaiseksi kinkkisimpään vaiheeseen: hakemukseen tulee liitteeksi kymmenen aihetta esittelevää valokuvaa. Allekirjoittaneen mielestä hakemuksen arvioijien ja Unescon sivuston (toivottavasti!) kautta asiaan aikanaan tutustuvien ihmisten pitäisi nähdä ehkä kaksikymmentä kuvaa saadakseen kokonaisuudesta kunnollisen käsityksen kaikessa laajuudessaan ja monimuotoisuudessaan.  Viidenkintoista kanssa pärjäisi, mutta kymmenen – voi rähmä. Toki runsaudenpulaa on aina parempi tuskitella kuin niukkuutta!

Mistä kymmenestä asiasta tai tilanteesta sinä näyttäisit kuvan kertoaksesi perinteestämme, sellaisena kuin se elää tänä päivänä niin arjessa kuin juhlassa? Kommentoi alle, nimellä tai nimettömänä!

Lauri Oino, tuottaja, Kansanmusiikki-instituutti

Kansanjuhla!

Kaustislaisen viulunsoiton Unesco-hakemuksen matkaanlähettäjäisiä ja hakemusvideon ensi-iltaa vietetään Kansantaiteenkeskuksen Kaustinen-salissa perjantaina 6.3. kello 17. Tilaisuudessa kuullaan hiukan hakemusprosessista ja hakemusvideon tekemisestä, ojennetaan hakemus mitä juhlavimmin opetus- ja kulttuuriministerin valtiosihteeri Tuomo Puumalalle vietäväksi ministerin allekirjoitettavaksi ja kaiken kruunuksi katsotaan hakemusvideo Kaustinen-salin isolta kankaalta. Päälle juodaan kahvit Kansantaiteenkeskuksen aulassa. Tilaisuuteen on vapaa pääsy, kesto vajaan tunnin ja kaffit päälle. Tervetuloa paikalle sankoin joukoin!

Kirjeitä Pariisiin

Alkuvuosi on ollut asioiden hidasta ja työlästä hiomista koko ajan pitemmälle yksityiskohtiin edeten – on työstetty hakemustekstin muotoiluja, hakemusvideon ääni- ja värisäätöjä ja muita asioita. Nyt ollaan jo aika lähellä valmista.

Yksi iso osa alkuvuotta ovat olleet hakemukseen liitettävät kirjeet, joilla yhteisö ja sen jäsenet kertovat tekemisistään perinteen parissa ja osallistumisestaan ja sitoutumisestaan hakemukseen. Kirjeitä alettiin kerätä loppuvuodesta muun muassa tämän blogin kautta, ja niitä myös saatiin. Hakemuksen mukana lähtee kaikkiaan 19 kirjettä: yhdistyksiltä, yhtyeiltä, yksittäisiltä henkilöiltä ja julkisen tahon toimijoilta. Varsinkin ei-virallisten tahojen – yhtyeiden ja yksittäisten ihmisten yksin tai yhdessä – kirjoittamat kirjeet ovat hienoa luettavaa, ja olemme saaneet niistä kiittävää asiantuntijapalautetta. Kirjeet kertovat monipuolisesti ja koskettavasti ihmisten osallisuudesta perinteeseen ja aktiivisuudesta hakemusprosessissa. Vaikka hakemuksen viimeiselle riville tulee opetus- ja kulttuuriministerin nimi, voi hyvällä syyllä sanoa, että maaliskuussa Pariisiin lähtevä paperi on allekirjoitettu kaustislaisen yhteisön vahvalla käsialalla.

Lauri Oino, tuottaja, Kansanmusiikki-instituutti

Osallistu kirjeellä tai kuvalla

Unesco-hakemukseen tarvitaan liitteeksi kirjeitä, jotka kertovat yhteisön jäsenten osallistumisesta hakemuksen tuottamiseen ja tuesta sille ja samalla osaltaan laajentavat ja konkretisoivat kuvaa siitä, minkälainen yhteisö on kysymyksessä ja miten perinnettä harjoitetaan.

Omat kirjeensä tekevät hakemustyöryhmän muodostavat yhteisöt, jotka ovat perinteemme harjoittajien muodostamia ja edustavat heitä kattavasti kaikissa ikäryhmissä. Kuvaa monipuolistamaan toivomme kuitenkin mukaan myös kirjeitä yksittäisiltä henkilöiltä tai epämuodollisemmilta ryhmiltä; kirjeen voi kirjoittaa vaikkapa perhe tai pelimanniyhtye. Jos koet olevasi tietoinen hakemuksen sisällöstä tai haluavasi perehtyä siihen ja vaikuttaneesi siihen  – esimerkiksi vastaamalla viime kevään nettikyselyymme – ja haluat osoittaa tällä tavalla tukesi hakemukselle ja kertoa hiukan omasta tavastasi harjoittaa perinnettä, ota pian yhteyttä allekirjoittaneeseen (yhteystiedot täällä).

Hakemuksen liitteeksi tulee myös valokuvia. Valokuvia festivaaleilta ja muista julkisista esiintymistilaisuuksista on yllin kyllin, mutta kaipaamme kuvia muista tilanteista, joissa soitetaan, lauletaan, tanssitaan: arkisesti kotona, perhejuhlissa, häissä, hautajaisissa tai muistotilaisuuksissa… Kuvien tulee olla teknisesti ja visuaalisesti hyvälaatuisia ja melko uusia (alle 10 vuotta). Jos sinulla on tällaisia kuvia kaustislaisen musiikkiperinteen harjoittamisesta ja haluat tarjota niitä hakemuksen tueksi, ota samoin yhteyttä allekirjoittaneeseen. Ota myös yhteyttä, jos tiedät, että tällaisia tilaisuuksia on tulossa tammi-helmikuun aikana ja haluat kutsua meidät ottamaan kuvia tilaisuudesta.

Lauri Oino, tuottaja, Kansanmusiikki-instituutti

 

 

Ensi-ilta!

Yksi etappi kaustislaisen viulunsoiton Unesco-hakemuksessa saavutettiin sopivasti joulun kynnyksellä: Kansantaiteenkeskuksen Museosalissa vietettiin torttukaffien kera hakemusvideon ”kutsuvierasensi-iltaa”. Kutsuvieraina olivat videolla haastatellut tai soolona esiintyvät 12 soittajaa, tanssijaa tai muuten vain perinteen kanssa tekemisissä olevaa henkilöä.

Ilahduttavasti lähes kaikki olivat päässeet paikalle ensi-iltaan. Ilmassa oli jännitystä – kukapa ei jännittäisi sitä miltä elävässä kuvassa näyttää ja kuulostaa – mutta jokainen voi olla ylpeä itsestään, toisistaan ja tietysti sen puolesta, mistä he videolla puhuvat.

Videota on työstetty syksyn ajan, ja tämä viimeisiä pikku korjauksia vaille lopullinen leikkausversio oli kuudes; suuret muokkaukset tehtiin pariin ensimmäiseen versioon, minkä jälkeen on hiottu yksityiskohtia, lisätty englanninkieliset tekstitykset ja tehty muita hienosäätöjä.

Arvokasta palautetta on saatu myös kansainvälisiltä ystäviltämme – se mikä on itsestäänselvää ja selityksittä avautuvaa meille, ei välttämättä ole sitä muille. Kansainvälisistä ystävistä paikalla sattui sopivasti olemaan norjalainen Unesco-asiantuntija Marit Stranden, joka oli Kansanmusiikki-instuutissa viikon mittaisella koulutusvierailulla. Marit on ollut myös kirjoittamassa norjalaisen Setesdalin alueen musiikkiperinteen hakemusta, joka hyväksyttiin viime viikolla Unescon luetteloon aineettoman kulttuuriperinnön komitean vuosittaisessa kokouksessa Kolumbian Bogotassa. Setesdalin perinteessä, ympäristössä ja olosuhteissa on paljon Kaustista muistuttavaa, joten Kaustisen oman videon perään oli mukava katsella yhdessä Setesdalin hakemusvideo. Unescon luetteloissa olevat kohteet löytyvät osoitteesta https://ich.unesco.org/en/lists, ja hakemusvideot ovat mainio tapa tutustua jo 549 toinen toistaan mielenkiintoisempaan elävän perinnön ilmiöön ympäri maailman.

Hakemusvideon julkinen ensi-ilta on luvassa lähempänä hakemuksen jättöpäivää tulevan vuoden puolella – mahtanevatko Kaustinen-salin 320 tuolia silloin riittää?!

Lauri Oino, tuottaja, Kansanmusiikki-instituutti. Kuva: Marit Stranden.

Kaustinen luo elävän perinnön strategian

Kaustisen kunnanvaltuusto hyväksyi helmikuussa 2018 kuntastrategian vuosille 2018-2025. Yhdeksi strategian toimenpiteeksi päätettiin elävän kulttuuriperintöstrategian luominen kunnalle 2021 päättyvän valtuustokauden aikana.

Viimeisimmässä Kaustisen sivistyslautakunnan kokouksessa päätettiin strategiaa valmistelevan työryhmän muodostamisesta. Mukana on kunnan virka- ja luottamushenkilöedustajien lisäksi edustajat Unesco-hakemustyöryhmästä, nuorisovaltuustosta sekä muuta kuin musiikkia ja tanssia edustavista perinneyhdistyksistä.

Kunnallisen elävän perinnön strategian luominen on kestävään sosiaaliseen ja kulttuuriseen kehitykseen tähtäävä edistyksellinen teko ja edelläkävijyyttä ainakin tämänkokoisten kuntien osalta. Työryhmän kokoonpano heijastaa oivallisesti niin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön sopimuksen kuin kunnallisen päätöksenteon osallistavuuden tavoitteita.

Matti Hakamäki, johtaja, Kansanmusiikki-instituutti