Ottosten (korona)lukuvuoden kuulumisia

Terveisiä Kaustisen Nuorisoseurasta! Perhonjoki virtaa sulana ja kuljettaa mukanaan vielä muutamia pieniä jäälauttoja kohti Pirttikosken patoa. Kevään sulattaessa viimeisiä talven merkkejä Kalliopaviljonginkin pihalla väreilee odotusta muustakin kuin kesästä ja lämpimistä uimavesistä. Nuoret kiipeävät Finninkalliolle kuka kävellen ja kuka pyörää taluttaen tanhukengät pyörän tarakalla. Koulupäivä on ohi, ja on aika Ottosten kansantanssiharjoitusten. Totta vie, täällähän saavat lapset ja nuoret tälläkin hetkellä harrastaa! Eletään huhtikuuta, ja täysi vuoden kierto on keikuttu korona kantapäillä.

Kevään edetessä on toivo vapauden lisääntymisestä ja yhteisöllisemmästä harrastamisesta entisestään lisääntynyt. Omaa konserttia, muita esiintymisiä sekä vihdoin taas kirsikkana kakun päällä olevia Kaustisen kansanmusiikkijuhlia todella odotetaan Ottosten ryhmissä.

Kaustisella on ollut mahdollisuus viime syksystä alkaen tarjota lapsille ja nuorille harrastustoimintaa pääsääntöisesti koko ajan rauhallisen koronatilanteen ansiosta, huolellisesti suunnitellen ja terveysturvallisuus huomioiden. Vastuu on kuitenkin ollut suuri. On tarvittu yhteistä tahtoa onnistua. Kotien ja vanhempien tuki on ollut äärimmäisen tärkeää. Harjoitteita on jouduttu tekemään eri tavalla kuin yleensä, eikä eri ikäluokkien yhteistyötä ei ole voitu toteuttaa. Vanhimmat tanssijat ovat tanssineet maskit kasvoillaan, mikä on ollut raskasta. Siitäkin huolimatta oman ryhmän kanssa harjoittelu, omien tanssitaitojen kehittäminen ja tanssin tuoman hyvän olon merkitys on saanut nuoret valitsemaan ennemmin maskit kuin tanssittomuuden.

Kaikkien mielessä on pyörinyt se, milloin saamme tanssia yleisölle. Vastavuoroisuus – se on jäänyt monella tasolla puuttumaan. On puuttunut oman parin hymy ja yleisön kanssa jaettu yhteinen kokemus. Odotus on läsnä koko ajan.

Ensimmäisen koronakevään harrastussulun aikana me ohjaajat kannoimme huolta siitä, miten lapset ja nuoret jaksavat epävarmassa ja ehkä pelottavassakin tilanteessa ilman harrastuksiaan ja kohtaamisia toistensa kanssa. Lamauttaisiko joutenolo, olisiko helpompaa olla ilman sitoumuksia ja aikatauluja koronan helpottaessakin? Kantaako kansantanssi ja -musiikki ja sen tuoma yhteisöllisyys silloinkin, kun sitä ei konkreettisesti voi jakaa muiden kanssa? Osalla ryhmistämme yhteydenpito ja asian esillä pitäminen siirtyi somekanaville. Yhdenlaista aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista kai tämäkin?

Kuluneen talven aikana on ollut ilo huomata, että kansantanssin ja -musiikin voimaa ja sukupolvilta toisille siirtynyttä perintöä ei koronan kaltainen kurimus pysty nujertamaan. MiniOttosissa, PikkuOttosissa, JunioriOttosissa ja Ottosissa on tanssinut omissa ryhmissään koko talven lähes 180 lasta ja nuorta. Aikuisten tehtävänä on ollut toteuttaa turvalliset puitteet kokea niitä asioita, jotka tuottavat lapsille ja nuorille hyvää oloa ja sitä tavallista onnellista arkea heidän tehdessään sitä, mistä he nauttivat. Hyvän olon tunne syntyy Finninkallion päällä tanssiessa, laulaessa ja soittaessa yhdessä. Siellä todella voi tuntea aineettoman kulttuuriperinnön elävän ja voivan hyvin ja tekevän tärkeintä tehtäväänsä hoitaessaan yksilön ja yhteisön henkistä ja fyysistä hyvinvointia ja kantaessaan vaikean ajan yli.

Tuli toukokuu, Perhonjoki kiihdytti kulkuaan, puski vettä valtoimenaan ja kertoi kohisten kesän tulosta. Yhtä hurjalla voimalla saapui koronatartuntarypäs Keski-Pohjanmaalle ja pyyhki kalenterista myös Ottosten kevään viimeiset yhteiset tanssit. Nyt on taas vain odotettava, että parempi aika koittaa ja on lupa tanssia ja soittaa yhdessä.

Eikä me vaivuta synkkyythen, kun on elämässä tanssi ja soitto!

Marika Timonen, Ottosten kansantanssiryhmien ohjaaja ja ohjaajatoimikunnan pj.

Näppäreiden (korona)lukuvuoden kuulumisia

Kaustisella viikottain kokoontuva näppäriryhmä suunnitteli päättävänsä kevätkautensa helatorstain aattona ulkoilmakonserttiin. Kesäinen sää ja koronatilanne olisivat sen sallineetkin konserttia edeltävään päivään saakka, jolloin alueemme tartuntaluvut kääntyivät  huolestuttavan vauhdikkaaseen nousuun. Lasten ja nuorten harrastustoiminta jouduttiin keskeyttämään, ja päätöskonsertti vaihtui hyvän kesän toivotuksiin whatsapp-ryhmässä.

Perhonjokilaakson kansalaisopiston, Näppärikoulun ja Kaustisen Näppärit ry:n yhdessä ylläpitämä ryhmä on ollut kuluneena lukuvuonna suuri. Kun opettajat laskee mukaan, yhdessä musisoi noin 80 soittajaa! Tässäpä juuri näppäritoiminnan ydin: yhteissoitto. Yhdessä tekeminen. Kanssasoittajilta oppiminen. Eri-ikäiset ja eri tasoiset soittajat samassa bändissä.

Sanomattakin on selvää, että koronapandemia toi pitkin lukuvuotta tälle kaikelle omat haasteensa. Toki olemme olleet onnekkaita verrattuna melkein mihin tahansa muuhun alueeseen maassamme.  Monissa opinahjoissa on oltu pitkiä kausia etäopetuksessa, mikä kyllä toimii soitonopetuksessa jonkin aikaa, kun puhutaan yksityisopetuksesta. Ryhmäopetus onkin sitten hankalampi juttu, etenkin pienten lasten kanssa. Niinpä monien oppilaitosten yhtyeet ja orkesterit ovat olleet tauolla tyystin.

Näppäriryhmä on päässyt kokoontumaan säännöllisesti paria viikkoa lukuunottamatta. On seurattu tiiviisti kulloinkin voimassa olevia rajoituksia ja toimittu niiden mukaan. Huoltojoukot ovat puolestaan joutuneet tottumaan viimetingan tiedotukseen ja toimineet lyhyellä varoitusajalla sen mukaan. Kiitos kaikille joustavuudesta ja luottamuksesta!

Isolla porukalla emme ole soittaneet aikoihin. Ryhmä on jaettu osiin soittimen ja tason mukaan, jolloin komppiryhmä on harjoitellut keskenään, pienimmät omassa ryhmässään, ja viulistit kahdessa ryhmässä. Isoimmat soittajat ovat harjoitelleet omana ryhmänään. Näin on pystytty jatkamaan turvallisesti. Ryhmien kokoonpanoja muutettiin loppukeväästä niin, että päästiin myös kokeilemaan, miltä kappaleiden sovitukset kuulostavat, ja kyllähän se oli virkistävää pitkän stemmaharjoitusputken jälkeen!

Kaustisen Näppärikurssi järjestetään jo toistamiseen verkkokurssina. Vuoden takaisen etäversion suosio yllätti positiivisesti, opetusvideoiden avulla näppärimusaan perehtyi 257 soittajaa. Tällä hetkellä vallitsevan hurjan koronatilanteen takia olemme tyytyväisiä, että jo keväällä päädyimme verkkototeutukseen tänäkin vuonna. Ilmoittautuminen verkkonäppärikurssille on parhaillaan käynnissä. Kurssin järjestää Seurakuntaopiston Kaustisen kampus (joksi entinen järjestäjä Kaustisen evankelinen opisto muuttui fuusion myötä vuodenvaihteessa).

Myöskään suurta yhteisesiintymistä festivaalien Mukulamatineassa ei toteuteta, vaan mahdollisuus kurssikappaleiden yhteissoittoon tarjotaan yhteissoittoviikonloppuina syksyllä.

Vaikka näppärikeikkoja ei kuluneena lukuvuonna juuri ollutkaan, ei harjoittelu ole suinkaan mennyt hukkaan! Mikäli Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään tulevana kesänä, pääsee ryhmämme siellä jälleen esiintymään. Jännittävää! Isompia soittajiamme voi bongailla festivaaleilla myös Kaustisen pelimanniyhtyeiden riveistä.

Mitä normaaliolot sitten tulevaisuudessa tarkoittavatkaan, toivottavasti syksyllä pääsemme  jatkamaan musisointia turvallisesti ja jakamaan soitonriemua myös elävälle yleisöille. Kova kaipuu on myös maailmalle. Olisipa hienoa, jos viime talvelta peruuntunut Norjan reissu toteutuisi ensi talvena! Kutsu ainakin on voimassa.  Suunnitelmissa on onneksi myös pientä kotimaanmatkailua, siitä lisää syksymmällä. Ensin jännitetään kuitenkin kesän keikkojen toteutumista. Peukut pystyyn!

Siiri Virkkala, Perhonjokilaakson kansalaisopiston viuluope ja näppäriope

Seurantaa

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimukseen liittyneet valtiot ovat sitoutuneet monenlaisiin asioihin, kuten omien kohteidensa luetteloimiseen, yhteisöjen äänen kunnioittamiseen sekä kestävän kehityksen periaatteiden noudattamiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen aineettoman kultturiperinnön turvaamisessa.

Valtiot ovat sitoutuneet myös sopimuksen toteutumisen seurantaan. Suomenkin tulee raportoida kuuden vuoden välein koko muulle maailmalle, miten se on toteuttanut sopimuksen velvoitteet – esimerkiksi osaltaan huolehtinut kaustislaisen viulunsoiton perinteen turvaamisesta.

Mistään ylimalkaisesta ainekirjoituksesta ei ole kysymys. Raportti jakautuu kahdeksaan teema-alueeseen, ne yhteensä 26 ”ydinindikaattoriin” ja edelleen 86 arviointikriteeriin. Raportointiin tulee kerätä maittain työryhmä, rakentaa strategia, kuulla yhteisöjä laaja-alaisesti eri tavoilla, kerätä tilastodataa ja niin edelleen.

Viime vuodesta alkaen järjestelmä on toiminut niin, että kunakin vuonna raportoivat yhden maanosan valtiot. Tällä pyritään saamaan aikaan yhteistyötä maanosittain mm. raportoinnin toteutustapojen suunnittelussa ja koulutuksessa, jottei joka maan tarvitsisi keksiä pyörää aina uudestaan.

Eurooppa on tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteisessä raportointivuorossa, ja Suomen kohdalla kerta on ylipäänsä ensimmäinen. Unesco järjesti maalis-huhtikuussa Euroopan valtioiden kontaktihenkilöille laajan, 20-tuntisen koulutuksen, johon sain mahdollisuuden osallistua yhdessä Museoviraston aineettoman kulttuuriperinnön erityisasiantuntija Leena Marsion kanssa. Mielenkiintoisessa ja näköaloja avartavassa koulutuksessa opiskeltiin raportointityökalua, vaihdettiin näkemyksiä ja kokemuksia eri maiden välillä ja varauduttiin kuluvan vuoden toimiin.

Suomi toimiikin esimerkillisesti sopimuksen hengen mukaisesti sitouttamalla järjestökenttää eri tasoilla ja tilanteissa. Yhteisöjen, järjestöjen ja perinteenharjoittajien äänen tulee kuulua sopimuksen toimeenpanon jokaisessa vaiheessa – myös toteutumisen arvioinnissa ja sen suunnittelussa.

Matti Hakamäki, johtaja, Kansanmusiikki-instituutti

Suojeluohjelmaa laatimaan

Yksi osa kaustislaisen viulunsoiton Unesco-hakemusprosessia on perinteen suojeluohjelman laatiminen tuleville vuosille. Suojeluohjelman laatimiseen halutaan mukaan mahdollisimman laajasti kaikki, jotka kokevat asian tärkeäksi. Hakemuksemme mukaisesti se mitä haluamme turvata ei rajoitu pelkästään Kaustisen rajojen sisälle eikä pelkästään viulunsoittoon, vaan perinne ulottuu myös naapuripitäjiin, ja siihen liittyy asioita kuten tanssi, laulu, pukuperinne… haluammekin kovasti saada mukaan väkeä myös muualta jokilaaksosta ja muista perinteeseen liittyvistä asioista.

Suojeluohjelman käynnistystyöpaja järjestetään lauantaina 8.5. klo 10-12.30. Mauno Järvelä alustaa paikallisesta perinteestä, ja sen jälkeen pohditaan porukalla perinteen turvaamisen tämänhetkistä tilannetta ja tarvittavia toimia sen elinvoiman turvaamiseksi osa-alueittain.

Työpaja järjestetään osittain etäyhteyksin. Ilmoittaudu Lauri Oinolle, lauri.oino@kaustinen.fi, ja ilmoita haluatko osallistua ensisijaisesti paikan päällä vai etäyhteyksin. Paikan päälle Pelimannitalon kahteen kamariin otamme koronaturvallisuuden rajoissa 15 ensiksi ilmoittautunutta osallistujaa. Etäosallistuminen tapahtuu helppokäyttöisellä Zoom-yhteydellä.

Unesco-kohde matkailutuotteiksi

Hakuprosessi Unesco-luetteloon on ollut pitkä, mutta vuoden 2021 lopun h-hetki lähestyy valon nopeudella, kun asiaa katsotaan matkailun kehittämisen näkökulmasta.

Kulttuuriperinnön ja matkailun suhde ei ole ihan helppo. Huonosti toteutettuna, käsistä karanneena tai vääriin käsiin karanneena turistien houkuttelu voi tuottaa vahinkoa. Tyypillisimpiä lieveilmiöitä lienevät paikkojen rapautuminen ja asukkaiden arkielämän häiriintyminen massakohteissa, yhteisölle tärkeiden rituaalien muuttuminen tyystin ulkopuolisille katsojille suunnatuksi esittämiseksi, taloudellisten hyötyjen päätyminen kaikille muille paitsi perinteenharjoittajille itselleen sekä perinteitä ja niiden harjoittajia loukkaava kaupallistaminen. Suomessa esillä ovat olleet ainakin Suomenlinnan kulutuskestävyys ja asukkaiden yksityisyyden häiriintyminen sekä saamelaisten pukujen ja symbolien kevytmielinen hyödyntäminen.

Unescon sopimuksessa asiaan kiinnitetäänkin huomiota, ja hakemuksessa täytyy kertoa, miten mahdollisiin lieveilmiöihin varaudutaan. Hakemukset, joiden motiivina on ennen kaikkea matkailu- tai muu taloudellinen hyöty perinteen turvaamisen sijaan, saavat huutia. Toisaalta sopimuksessakin todetaan, että matkailu on elintärkeää monien perinteiden säilymiselle. Kaustisen kaltaisilla maaseutualueilla, joilla väen väheneminen ja vanheneminen on pysyvä uhka, voi ajatella jokaisen paikalliseen taskuun päätyneen lantin tukevan taloutta ja työllisyyttä ja siten myös perinteen tulevien jatkajien pysymistä alueella, menipä lantti viulunsoittajan, matkailuyrittäjän tai kioskikauppiaan taskuun.

Myös kulttuuriperintökohteisiin hakeutuvat turistit ja matkanjärjestäjät ovat nykyään eettisesti valveutuneita ja vaativia; puhutaan kestävästä matkailusta. Kun siis asiat tehdään alusta saakka oikein, matkailun mahdollisuuksiin pitää tarttua täydellä innolla ja keskittyä kehittämään perinnön ympärille matkailutuotteita, jotka rikastuttavat kaikkien osapuolten elämää ja palveluja tarjoavien osapuolten kukkaroitakin.

Kaustisen kansanmusiikkijuhlat on ollut loistava matkailutuote jo puoli vuosisataa, mutta vuoden 51 muulle viikolle kehitettävää alueella riittää, ja riittää sitä toki juhliinkin liittyen. Kulttuuriperinnön tuotteistamista matkailuun opiskeltiin ja ideoitiin 19–21.2. kolmessa työpajassa Kansantaiteenkeskuksessa. Työpajat järjesti Kosekin (Kokkolanseudun kehitys) Reittien ja matkailupalvelujen Keski-Pohjanmaa II ‑hanke. Noin kolmenkymmenen osallistujan joukossa oli sekä kulttuuri- ja perinneihmisiä että matkailuyrittäjiä varsin kattavasti alueelta ja koko maakunnasta. Työpajat vetänyt projektipäällikkö Mari Keiski kertoikin, että maakunnan matkailuyrittäjät ovat ottaneet innolla vastaan ajatuksen elävän perinnön nostamisesta koko maakunnan matkailun brändikärjeksi.

Työpajoissa kävi selväksi, että kaustislaisen viulunsoiton ja kaikenlaisen siihen liittyvän ympärille ei tarvitse keksiä matkailutuotteita väkisin vääntäen tai vääntäen itse asiaa vääriin asentoihin. Harjoitus- ja tosimielelläkin tehtyjä ”tuotekortteja” syntyi melkein liukuhihnalta. Sisältöä on olemassa vaikka kuinka, kunhan se vain osataan paketoida ja paketti tarjota oikeille ihmisille ja oikealla tavalla. Työtä ja ratkaistavia kysymyksiä toki riittää ja tekijöitä tarvitaan, mutta näkymät ovat vallan innostavat!

Lauri Oino, tuottaja, Kansanmusiikki-instituutti

Komitea kokousti verkossa

Unescon aineettoman kulttuuriperinnön komitean kokous järjestettiin joulun alla poikkeuksellisesti verkon välityksellä; ilman koronaepidemiaa kokouspaikkana olisi ollut Jamaikan Kingston.

Näissä vuosittaisissa kokouksissa päätetään sopimukseen liittyvistä toimenpiteistä – uusia painopisteitä linjataan, toimeenpanoa kehitetään ja aiempaa toimintaa arvioidaan. Ylivoimaisesti eniten huomiota keräävä asia on kuitenkin kohteiden hyväksyminen sopimuksen luetteloihin.

Suomen kannalta kokous oli historiallinen, sillä ensimmäinen suomalaiskohde, suomalainen saunakulttuuri, hyväksyttiin ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon kokousviikon torstaina 17.12.2020. Asia noteerattiin laajasti kotimaisessa mediassa mutta ilahduttavasti myös eri puolilla maailmaa. Nuijankopautuksen jälkeen näytetty lyhyt esittelyvideo kirvoitti kokousväestäkin poikkeuksellisen innostuneen reaktion puheenjohtajana toiminutta Jamaikan kulttuuriministeriä myöten, vaikka erityisjärjestelyjen vuoksi kokous oli poikkeuksellisen kiivastahtinen, eikä tunteiluille jäänyt aikaa edes sen vertaa kuin yleensä.

Eniten maailmanlaajuista mediahuomiota taisi saada pohjoisafrikkalainen kuskus-ruokaperinne, mutta kaikkiaan 35 hyväksytyn kohteen joukossa oli toinen toistaan hienompia perinteitä. Musiikkiin ja tanssiin liittyvistä kohteista hyväksyttiin Nama-kansan musiikkiperintö Namibiasta, Budima-tanssi Zambiasta, Chamame‑musiikki- ja tanssiperinne Argentiinasta, keskieurooppalainen luonnontorviperinne, Pantun-runo- ja runolauluperinne Indonesiasta ja Malesiasta sekä sormipianoperinne Malawista ja Zimbabwesta. Erityisen mielenkiintoinen oli kreikkalaisen Epiruksen alueen moniäänisen elävän lauluperinteen esimerkillinen suojelukonsepti Polyphonic Caravan, joka nostettiin hyvien suojelukäytäntöjen rekisteriin.

Kansanmusiikki-instituutti seurasi kokousta ja osallistui sen osana järjestettäviin sopimuksen akkreditoitujen kansalaisjärjestöjen yhteistyöelimen ICH NGO Forumin verkkoseminaareihin ja kokouksiin usean henkilön voimin. Instituutti on työskennellyt foorumissa erityisesti globaaliin tasapainoiseen edustuksellisuuteen keskittyvän työryhmän perustamisen ja kehittämisen parissa.

Kaustislaisen viulunsoiton vuoro liittyä (toivottavasti) ihmiskunnan aineettoman perinnön luetteloon tulee 13.–18.12.2021, kun samainen komitean kokous järjestetään Pariisissa. Silloin toivottavasti jo kasvotusten.

Matti Hakamäki, johtaja, Kansanmusiikki-instituutti

Joulukirje

Olen juuri kirjoittamassa joulukirjettä Näppäriryhmän oppilaiden vanhemmille. Päällimmäisenä tunteena sitä kirjoittaessa on kiitollisuus.

”Kiitos teille vanhemmille, jotka tuotte viikottain kaikkein tärkeimpänne musisoimaan kanssamme. Kiitos kun saamme oppia tuntemaan teidän lapsenne ja saamme ohjata heitä musiikin, paikallisperinteen, taiteen ja lämpimien arvojen ympäristössä. Kiitos kun luotatte meihin opettajiin ja ammattitaitoomme, ja kiitos kun ymmärrätte mitä kaikkea musiikkiharrastus lapsessa ja nuoressa kehittää. Kiitos kun pidätte tätä tärkeänä, kannustatte ja autatte lastanne kotona. Kirsikkana kakun päällä on valtavan hienoa musiikkia ja musiikin tekemisen taito.”

Näppärikoulu aloitti toimintansa syksyllä 2020 Suomen kulttuurirahaston rahoituksen turvin. Näppärikoulun perustamiseen vaikutti kolme painavaa syytä. Päällimmäisenä kysyntä, eli kaikki ne innokkaat pienet pelimanninalut, joille haluttiin tarjota soittopaikka, kun Kansalaisopistonkin ryhmätkin ovat tulleet jo vuosia täyteen pikavauhtia. Näppärikoulu kuuluu taiteen perusopetuksen piiriin, jolloin valtakunnallisesti tunnustettujen raamien sisällä työskentely jäsentää toimintatapojamme, kirkastaa pedagogista ajatusmaailmaamme ja samalla voi mahdollistaa tulevaisuudessa taloudellista tukea valtionosuuksien muodossa. Näppärikoulu kantaa kortensa kekoon myös paikallisperinteen jatkuvuuden turvaamiseksi.

Oppimisympäristöllä on tutkitusti valtava vaikutus. Niin kotiympyröissä tapahtuvalla kannustavalla ja mahdollistavalla ilmapiirillä kuin kivoilla soittokavereilla. Kaustisella on lisäksi yksi merkittävä valttikortti, paikallinen yhteisö. Heti alusta pitäen lapset saavat tuntea kuuluvansa johonkin suurempaan, kaikki mukaansa toivottavaan kulttuuriyhteisöön: viulua soittava mummi, Hääkuorossa laulava setä tai naapuri, joka käy ravitsemassa sieluaan konserteissa, oman kylän yhtye tai tanssiryhmä, joka harjoittelee ohjelmistoaan vuoden kohokohtaa, Kaustisen festivaaleja varten. Tämä antaa lapselle soittoharrastukseensa syvemmän, ehkä ajan kanssa vieläkin suuremman arvon saavan merkityksen.

Siispä kiitos myös teille jokaiselle, jotka luotte tämän musiikillisen elinympäristön. Olette tärkeitä.

Pilvi Järvelä, Näppärikoulun rehtori, harmoonin ja pianon soittaja, pedagogi ja kansanmuusikko