Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri saavuttaa ensi vuonna kunniakkaan viidenkymmenen vuoden merkkipaalun. Orkesteri laskee ikävuotensa siitä, kun Juha Kangas palasi Helsingistä kotiseudulleen viulunsoiton opettajaksi ja perusti Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston kamariorkesterin. Elettiin kansanmusiikin uuden tulemisen kulta-aikaa.
Juhan perustaman orkesterin yhtenä edeltäjänä oli kanttori Eino Kankaan 1960-luvulla johtama Kaustisen nuoriso-orkesteri. Juhan vahva kansanmusiikkiosaaminen – olihan hän mm. Kankaan pelimannien jäsen ja vieläkin kovassa käytössä olevien ”punaisen, sinisen ja vihreän” pelimannisävelmävihkosen toinen toimittaja – näkyi tietenkin ohjelmistossa. Orkesterin viulistit ja alttoviulistit olivat Juhan oppilaita, ja soittajista oli aluksi reilusti yli puolet Perhonjokilaaksosta. Ohjelmistossa oli alusta pitäen sekä klassista musiikkia – erityisesti barokkia, tuota klasareiden kansanmusiikkia – mutta myös jousiorkesterille tehtyjä sovituksia kansansävelmistä.
Pehr Henrik Nordgrenin Pelimannimuotokuvia vuodelta 1976 (ensimmäinen versio jo 1974) sitten ehkä tietyssä mielessä räjäytti pankin: viimeistään sen myötä kamariorkesteri ja pelimanniperinne olivat pitkään erottamaton pari ja myös lokero, johon kriitikotkin mielellään sijoittivat orkesterin esitykset aina tilaisuuden tullen.
Ja mikäpäs siinä! Otsikossa oleva KPKO:n 30-vuotishistoriikin nimi osoittaa, että suhtaudumme itsekin asiaan sen ansaitsemalla arvostuksella. Vaikka aikaa on kulunut, soittajat vaihtuneet ja ohjelmisto monipuolistunut, alkuaikojen läheinen suhde pelimanniperinteeseen on ainakin jollain tasolla säilynyt: se on edelleen yksi osa moniarvoista ohjelmistoamme, jossa paikallisuus ja kansainvälisyys pyritään pitämään hyvässä tasapainossa.
Uusin esimerkki tästä on Viljami Niittykoski -levyn äänitys ja siihen liittyvä konsertti Kaustinen-salissa ensi perjantaina, 10.9. klo 18.00. Ohjelmistossa on eri sovittajien tulkintoja Niittykosken nerokkaista sävelmistä, mukana niitä kaikkein rakastetuimpia ja jotain aivan ennenkuulumatonta.
Tämä musiikki sopii erityisen hyvin kamariorkesterin profiiliin, eikä vain historiaamme kuuluvan kansanmusiikkitaustan vuoksi. Niittykoski sai varhaiset musiikkielämyksensä Salonkylän jouhikvartetin soitosta 1900-luvun alussa. Kvartetin ohjelmistossa oli alusta pitäen klassikkoja, jo ensiesiintymisessään se soitti Wagneria ja Schubertia. 1930-luvulla Salonkylässä toimi pieni orkesteri, ohjelmistossaan mm. Niittykosken omia sävellyksiä.
Niittykoskelle musiikin arvoja määritteleviä genrerajoja ei ollut olemassa. ”Minulle on kansanmusiikkia kaikki kaunis kansantajuinen ja kansanomainen musiikki hyvistä iskelmistä aina helppotajuiseen taidemusiikkiin saakka, etten minä oo yksinomaan niinko kansanmusiikille omistautunut. Kyllä minä oon sitäki soittannu palijo, varsinki nuorempana ja oikein sydämen hartaudellaki, mutta en minoo tyytyny siihen yksinomaan, minun on täytynyt vähän laajempaa asteikkoa noudattaa.”
Niittykoski antoi 1920-luvulla tekemänsä pelimannisävelmäkokoelman alkusanoissa hyvin selkeitä ja monipuolista asiantuntemusta osoittavia ohjeita niihin kuuluvasta oikeanlaisesta jousenkäyttötavasta: ”Kaustislaiselle kansansoittotyylille ominainen piirre on jousenvetoyhdistelmien runsaanpuoleinen käyttö, joissa yhdistelmissä kumminkin tahdin osia eroittavat iskualat eroittautuvat erillisinä pehmeinä puolistaccatonykäisyinä. Toinen yhtä luonteenomainen on eri tahdin- taikka iskualan osien yhdistäminen yhdeksi jousenvedoksi.” Toisaaltaesimerkiksi monet valssit ovat selvästi Wienin valssidynastian hengessä tehtyjä (kertoman mukaan Vauhdin hurmaa -valssin alkuperäinen nimi oli ”Straussin tapaan”), ja sävellysten joukossa vilahtelee joskus myös sellaisia klassisia otsikoita kuin Adagio ja Viuluduo.
Tällainen rajoja ylittävä, eri musiikinlajien tyylejä arvostava asenne sopii suoraan myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ohjenuoraksi.
Lauri Pulakka
kirjoittaja on musiikin tohtori, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin ohjelmistokoordinoija ja 1. soolosellisti, orkesterin jäsen vuodesta 1973.